Onko äänikirjan kuuntelusta hyötyä oikeustieteellisen valintakokeeseen valmistautumisessa?

Nykyään monet ovat tottuneet kuuntelemaan äänikirjoja arjessaan koulu- tai työmatkoilla sekä muita arjen askareita tehdessään. Äänikirjojen avulla on mahdollista parantaa vieraan kielen kuullun ymmärtämistä ja sivistää itseään.

Äänikirjojen hyöty on yleensä se, että niissä kerrotaan mieleenpainuvasti tarinoita tavalla, jota tekstissä ei pystytä ilmaisemaan. Äänen painotukset voivat tuoda elävyyttä sisältöön. Hyvä äänikirja voi ollakin hyvin koukuttava.

Oppimisen tehokkuus passiivisesti kuuntelemalla

Oikeastaan oppimisen kannalta ei ole yleensä merkitystä sillä seikalla, että kuunteleeko vai lukeeko asian. Sekä kuuntelu että lukeminen aktivoivat samoja aivoalueita (Deniz, Nunez-Elizalde, Huth & Gallant, 2019). On kuitenkin tutkittu, että monimutkaisten asioiden oppimisessa lukeminen tuottaa parempia tuloksia (David B. Daniel & William Douglas Woody, 2010).

Passiivinen kuuntelu on todettu johtavan huomattavasti huonompaan materiaalin muistamiseen, koska passiivinen kuuntelu heikentää muistin suorituskykyä (Varao Sousa, Carriere & Smilek, 2013). Taustalla on se, että kuuntelussa mielen vaeltaminen on yleisempää kuin hiljaa tai ääneen lukemisessa.

Monimutkaisten asioiden opetteluun passiivinen kuuntelu ei ole siis tehokas oppimismenetelmä. Erityisesti yksityiskohtaista osaamisen tasoa on erittäin haastava saavuttaa kuuntelemalla, jonka takia osaaminen voi jäädä pintapuoliseksi.

Ovatko äänikirjat hyvä tapa oppia auditiiviselle oppijalle?

Oppimistyyliajattelu on yleinen pedagoginen harha, jossa ihmisiä on ollut tapana luokitella erilaisten oppistyylien mukaan ryhmiin. Tämä oppimisprosessia yksinkertaistava jaottelu jakoi ihmiset kolmenlaisiin oppijoihin:

• Visuaalinen oppija: Oppii parhaiten kuvien ja muun visuaalisen sisällön avulla.
• Kinesteettinen oppija: Oppii parhaiten liikkeen avulla.
• Auditiivinen oppija: Oppii parhaiten kuuntelun avulla.

Tämä harhaoppi on niin yleinen, että jopa yli 90 % opettajista uskoo Isossa-Britanniassa ja Alankomaissa tehdyn tutkimuksen mukaan siihen, että oppilaat oppivat parhaiten, kun opetuksessa sovelletaan oppimistyyliajattelua (Dekker, Lee, Howard-Jones & Jolles, 2012).

Oppimistyyliajattelu on kumottu useissa tutkimuksissa, koska näyttöä sen tueksi ei ole löytynyt (Kraemer, Rosenberg & Thompson-Schill, 2009). Koko oppimistyyliajattelun alkupiste on hämärän peitossa, mutta sen on arveltu olevan lähtöisin amerikkalaisen valmennusbisneksen tarpeista.

Oppimistyyliajattelusta on kasvatustieteen professori Markku Niemivirran mukaan jopa haittaa, koska oppija voi kokea, ettei opi muulla kuin omalla oppimistyylillään.

Voidaan sanoa, ettei ole olemassa auditiivisia oppijoita. Auditiiviseksi oppijaksi luokitellun kannattaakin kyseenalaistaa omien oppimistyylien mielekkyyttä.

Oppimistyylin valintaan tutkimusten mukaan vaikuttaa pikemmin se, mitä on tarkoitus oppia. Oikeustieteellisen valintakoekirjojen sisällön oppimiseen lukeminen ja tekstin kognitiivinen prosessointi on paras tapa oppia, koska kyseessä on monimutkaisesta sisällöstä.

Kannattaako passiivista kuuntelua käyttää valmistautumisen tukena?

Äänikirjojen yleisen suosion takia on luonnollista, että monille hakijoille syntyy ajatus äänikirjojen hyödyntämisestä oikeustieteellisen valintakokeeseen lukemisen tukena. Itse asiassa edellä viitatussa tutkimuksessa opiskelijat valitsivat ennen tietokilpailun suorittamista mieluummin podcastin kuuntelun kuin lukemisen. Tietokilpailun jälkeen heidän mieltymyksensä muuttuivat (David B. Daniel & William Douglas Woody, 2010).

Tämä sama ilmiö on havaittavissa myös oikeustieteelliseen hakijoiden keskuudessa, sillä ensimmäistä kertaa hakevat suosivat suhteellisen paljon äänikirjoja ja luentojen kuuntelua lukemisen kustannuksella.

Monet ajattelevat passiivisen kuuntelun soveltuvan tilanteisiin, joissa he eivät enää jaksa lukea. Tällainen ajattelutapa saattaa johtua siitä, että ajattelee kaiken lukemisen olevan samanarvoista.

Todellisuudessa olennaisempaa on tehokkaan lukuajan määrä kuin valintakokeeseen valmistautumiseen käytetty aika. Tauot puolestaan kannattaa pitää taukoina ilman aivojen turhaa kuormitusta.

Keskittymiskyvyn kannalta on erityisen tärkeää, ettei ole kiusauksia sortua oman oppimismetodin vastaisiin tapoihin. Tästä syystä pelkästään passiivista kuuntelua tukevan materiaalin hankkiminen voi olla haitallista, koska tällaisen materiaalin saatavilla olo luo kiusauksen korvata lukemista passiivisella kuuntelulla.

Äänikirjat antavat tietoa lineriaalisesti ja hitaasti

Äänikirjat antavat tietoa lineraalisessa muodossa eli asioiden esitysjärjestys on vakio. Valintakoekirjojen lukeminen on kuitenkin parhaimmillaan epälineraalisita, jossa kirjaa ei lueta ensimmäiseltä sivulta viimeiselle sivulle.

Asioita opetellaan kirjoista pikemmin asiakokonaisuuksittain, josta syystä lukeminen on usein vaihtelevampaa kuin juonellisen tarinan lukeminen.

Lukunopeutta säädellään lukemisessa asian vaikeuden ja oman ajattelun tahdin kanssa. Keskimäärin lukunopeus on nopeampaa, mitä luetun puheen nopeus on.

Äänikirjoissa lukunopeus ei jousta oman ajattelun tahtiin. Olennaiset asiat ja epäolennaiset asiat käsitellään samaan tahtiin.

Kenelle äänikirjat soveltuvat?

Äänikirjojen hyödyt oikeustieteelliseen valmistautumisen kannalta ovat kyseenalaiset tutkimustiedon valossa. On kuitenkin olemassa yksi ryhmä, joka voi selvästi hyötyä äänikirjoista: Lukemisen esteiset henkilöt.

Näkövamma tai muu merkittävä lukemisen este ei ole periaatteessa este oikeustieteelliseen hakemiselle. Valintakoekirjat ovat saatavissa Celiasta DaisyTrio-äänikirjoina.

Oikeustieteen opinnoissa lukemisen esteet voivat osoittautua ongelmaksi, koska kaikkea oppimateriaalia ei ole saatavissa äänikirjoina.

Lukemiskykyisille ihmisille äänikirjat eivät ole paras tapa oppia valintakoekirjallisuutta tutkimustiedon valossa. Passiiviseen kuunteluun perustuvia videoita ja äänitteitä voi käyttää lisätukena, mutta tällöin kannattaa valita sisältöä, jossa painotetaan olennaisia asioita.

Miksi äänikirjat eivät kuulu sisäistämismenetelmään?

Äänikirjojen käyttäminen tai luento-opetuksen seuraaminen valmistautumisen tukena eivät kuulu sisäistämismenetelmään. Sisäistämismenetelmän soveltamisen kannalta on olennaista oppimista tehostavien asioiden tekemisen lisäksi välttää menetelmiä, jotka aiheuttavat ylimääräistä kuormitusta aivoille.

Sisäistämismenetelmän soveltaminen edellyttää, että silloin kun luet, niin oikeasti luet. Koko aikaa ei voi kuitenkaan lukea. Tauot lukemisen kertojen välissä eivät ole vain aivojen tyhjäkäyntiä. Aivot jatkavat tiedon prosessointia myös lukemisen jälkeen. Tauotuksen onnistumisen kannalta on olennaista, ettei lukutauon aikana kuormita aivoja virikkeillä.

Äänikirjat eivät kuulu sisäistämismenetelmään, koska…

• Äänikirjojen puhenopeus on hitaampi kuin keskimääräinen lukunopeus.
• Äänikirjat etenevät lineraalisesti, joten olennaisin kohtiin palaaminen on vaikeaa.
• Äänikirjojen kuuntelu kuormittaa lukemisen tavoin aivojasi, joten kuuntelua ei voida pitää taukona.
• Äänikirjojen kuuntelussa mielen vaeltaminen on yleisempää kuin hiljaa tai ääneen lukemisessa.
• Passiivisen kuuntelun on todettu johtavan huomattavasti huonompaan materiaalin muistamiseen kuin lukeminen.

Lähteet:

David B. Daniel & William Douglas Woody (2010). They Hear, But Do Not Listen: Retention for Podcasted Material in a Classroom Context, Teaching of Psychology, 37:3, 199-203. DOI: 10.1080/00986283.2010.488542.

Varao Sousa Trish L, Carriere Jonathan S. A. & Smilek Dan (2013). The way we encounter reading material influences how frequently we mind wander. Front. Psychol. 4:892. DOI: 10.3389/fpsyg.2013.00892.

Fatma Deniz, Anwar O. Nunez-Elizalde, Alexander G. Huth and Jack L. Gallant Journal of Neuroscience 25 September 2019, 39 (39) 7722-7736; DOI: https://doi.org/10.1523/JNEUROSCI.0675-19.2019.

Dekker S, Lee NC, Howard-Jones P & Jolles J (2012). Neuromyths in education: Prevalence and predictors of misconceptions among teachers. Front. Psychology 3:429. doi: 10.3389/fpsyg.2012.00429.

Kraemer, D. J., Rosenberg, L. M., & Thompson-Schill, S. L. (2009). The neural correlates of visual and verbal cognitive styles. The Journal of neuroscience : the official journal of the Society for Neuroscience, 29(12), 3792–3798. https://doi.org/10.1523/JNEUROSCI.4635-08.2009.

Markku Niemivirta: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/07/16/vaarinkasitys-jokaisella-oma-oppimistyylinsa.